KIRJOITTANUT: JANNE RUOHISTO | JULKAISTU: 19.11.2021

Valtaosa oppimisesta tapahtuu kurssien ja koulutusten ulkopuolella.

Tästä huolimatta valtaosa osaamisen kehittämisen toimenpiteistä ja resursseista ohjataan kursseihin ja koulutuksiin.

Ristiriita on ilmeinen.

Yksi syy on varmaan se, että näin on aina tehty. Syvässä on ajatus, että oppiminen = koulutus/kurssi.

Toinen syy lienee se, että koulutuksia ja kursseja on helpompi seurata, tilastoida ja raportoida (vaikka ei ne koulutusraportit oppimisesta tai osaamisen kehittymisestä varsinaisesti mitään kerro).

Ongelma on se, että sitä saa mitä mittaa. Jos mitataan koulutuspäiviä, niin sitten saa koulutuspäiviä.

Hommaa tuetaan myös hallinnollisesti ja rahallisesti työnantajan saamalla koulutusverovähennyksellä.

Mitä jos seurattaisiin ja mitattaisiin enemmän oppimista? Mitä jos edes tilastoitaisiin muitakin oppimisen muotoja kuin kursseja ja koulutuksia? Tai edes tehtäisiin nämä näkyväksi? Tai jopa yhtä arvostetuiksi oppimisen muodoiksi?

Mitä jos tarjottaisiin vaihtoehtoja ja ihmiset saisivat itse päättää menetelmän ja tavan jolla osaamistaan kehittävät?