Osaamisen hallintajärjestelmä — mitä se on ja miten valita oikea
Osaamisen hallintajärjestelmä kokoaa organisaation osaamistiedon yhteen paikkaan. Näin se eroaa HR-järjestelmästä ja oppimisalustasta, ja näin valitset oikean.
· Janne Ruohisto
Kun organisaatio alkaa etsiä osaamisen hallintajärjestelmää, hakukone tarjoaa kolmenlaisia tuotteita: HR-järjestelmiä, oppimisalustoja (LMS-järjestelmiä) ja osaamiseen erikoistuneita työkaluja. Vaikka kaikki kolme puhuvat osaamisen hallinnasta, ne ratkovat eri ongelmia.
Valintaa ei helpota se, että termit osaaminen, oppiminen ja koulutus menevät usein sekaisin.
Kun puhutaan oppimisen hallinnasta, rehellisempi termi olisi useimmiten koulutusten hallinta, tai vielä tarkemmin: verkkopohjaisten koulutusten, kurssitietojen tai pätevyyksien hallinta.
Kun puhutaan osaamisesta, sillä voidaan tarkoittaa lähes mitä vain: tiedoista ja taidoista, asenteista ja arvoista, kyvyistä ja kyvykkyyksistä aina jaettuun asiantuntemukseen ja laajempaan organisaation osaamispääomaan asti.
Olennaisempaa kuin oikea termi on kuitenkin tiedon tarve: mihin tietoa tarvitaan, kuka sitä tarvitsee ja mitä sen avulla pyritään saavuttamaan? Se ratkaisee myös järjestelmän valinnan.
Tämä teksti on tarkoitettu siihen hetkeen, kun osaamisen hallinnan tarve on tunnistettu ja pitäisi selvittää, mikä järjestelmä soveltuu omaan tilanteeseen. Jos olet vielä miettimässä tarvitsetteko järjestelmää lainkaan, hyppää suoraan kohtaan: Milloin järjestelmää ei tarvita? Se voi säästää teiltä koko hankinnan.
Mikä osaamisen hallintajärjestelmä on
Osaamisen hallintajärjestelmä on ohjelmisto, joka kokoaa organisaation osaamistiedon yhteen paikkaan: kuka osaa mitä, millä tasolla, mitä kukin haluaa oppia, ja mitä osaamista organisaatio tarvitsee onnistuakseen tavoitteissaan. Sen tarkoitus on tehdä osaamisesta johdettavaa; eli tietoa, jonka perusteella voi hallita osaamiseen liittyviä riskejä ja tehdä päätöksiä resursoinnista, rekrytoinnista ja osaamisen kehittämisestä.
Ero taulukkolaskentaan ei ole se, että järjestelmässä on enemmän ominaisuuksia. Ero on siinä, että tieto pysyy ajan tasalla ilman erillistä projektia, ja että sitä voi käyttää useammin kuin kerran, mahdollisesti erilaisiin käyttötarpeisiin.
Kolme järjestelmätyyppiä, jotka kaikki sanovat tekevänsä tämän
Tämä on se kohta, jossa hankinnat menevät useimmin pieleen. Kolme eri lähtökohtaa tuottavat kolme eri järjestelmää, ja ne näyttävät paperilla hämmentävän samanlaisilta.
HR-järjestelmä, jossa on osaamismoduuli
Esimerkiksi Sympa, Workday ja useimmat HRIS-tuotteet. Lähtökohta on henkilöstöä koskevan tiedon hallinta: työsuhteet, palkat, kehityskeskustelut. Osaaminen on yksi kenttä muiden joukossa.
Toimii hyvin kun osaaminen halutaan samaan paikkaan muun henkilöstödatan kanssa, tietoja päivitetään kerran vuodessa kehityskeskustelun yhteydessä, ja pääkäyttäjä on HR.
Ei toimi yhtä hyvin kun osaamistarpeet muuttuvat nopeasti, tai kun osaamistietoa tarvitaan päivittäisessä työssä ja päätöksenteon tukena: strategisessa suunnittelussa, projektien resursoinnissa, osaamisen jakamisessa, avunpyynnöissä ja tiimien kokoamisessa.
HR-järjestelmä on suunniteltu ensisijaisesti HR:lle, ei henkilöstölle tai johdolle. Se näkyy järjestelmän suunnitteluperiaatteissa, käyttöliittymässä ja käyttöasteessa.
Sama näkyy kehityskeskusteluissa: painopiste on lomakkeessa ja sen täyttämisessä, ei keskustelussa. Kirjoitimme siitä erikseen.
Oppimisalusta
Esimerkiksi Valamis, Moodle ja LMS/LXP-tuotteet laajemmin. Lähtökohta on koulutusten hallinta ja sisällöt: kurssit, materiaalit, oppimispolut. Osaaminen nähdään usein kurssien ja koulutusten suoritusmerkintöinä.
Toimii hyvin kun ensisijainen tarve on tarjota ja seurata koulutusta, ja dokumentoida tämä hallinnollisten velvoitteiden täyttämiseksi.
Ei toimi yhtä hyvin kun halutaan tietää mitä ihmiset oikeasti osaavat. Suoritettu kurssi ei ole sama asia kuin osaaminen. Suurin osa työssä tarvittavasta osaamisesta ei ole peräisin mistään kurssista. Jos osaamisdata muodostuu vain suorituksista, se kertoo mitä on koulutettu, ei mitä osataan.
Osaamiseen erikoistunut järjestelmä
Esimerkiksi C&Q Systems, Skills Base ja Skillhive. Lähtökohta on osaamisdata itsessään: rakenne, tasot, kartoitus, kuilut tai kehittymispotentiaali.
Toimii hyvin kun osaaminen on organisaation tärkein resurssi tai pääoma ja siksi itsessään johtamisen kohde eikä vain HR-prosessin osa, ja kun tietoa tarvitaan useampaan käyttötarkoitukseen kuin yhteen.
Ei toimi yhtä hyvin kun organisaatio tarvitsee oikeasti HR-järjestelmän eikä ole valmis ylläpitämään kahta järjestelmää. Erikoistunut työkalu ei korvaa henkilöstöhallinnon järjestelmiä.
Näiden kolmen välillä kenties vaikuttavin ero syntyy siinä, kenelle järjestelmä on suunnattu. Osa on rakennettu HR:n työkaluksi, osa johdon tai esihenkilön työkaluksi ja osa koko organisaation työkaluksi. Se on käytännössä tärkeämpi ero kuin ominaisuuslistat, koska se ratkaisee käyttöasteen ja siten koko hankinnan arvon: järjestelmä, jota ei käytetä, ei tuota mitään.
Milloin järjestelmää ei tarvita
Totuus on, että moni organisaatio pärjää ilman.
Jos kartoitettavia osaamisia ja ihmisiä on muutama kymmenen tai vähemmän, kaikki tuntevat toisensa ja tieto käydään läpi yhdessä palaverissa, taulukko riittää. Erillinen järjestelmä on siinä tilanteessa ylimitoitettu, ja mikä pahempaa, se siirtää keskustelun työkaluun keskustelusta itsestään.
Jos tietoa tarvitaan kerran vuodessa yhtä tarkoitusta varten (esimerkiksi ISO 9001 -auditointia varten osoittamaan, että kriittisiin tehtäviin on pätevät tekijät) taulukko tai laatujärjestelmän oma dokumentaatio hoitaa asian.
Jos organisaatiossa ei ole ketään, joka omistaa osaamisen kehittämisen, järjestelmä ei korjaa sitä. Se tuottaa uuden ylläpitovelan, joka jää tekemättä. Työkalu ei luo tahtotilaa.
Osaamismatriisin ja osaamiskartoituksen erosta tarkemmin erillisessä artikkelissa. Artikkelissa kerrotaan myös nyrkkisääntö siitä, missä vaiheessa taulukko loppuu kesken.
Suomalaiset vaihtoehdot
Suomessa myytäviä järjestelmiä on enemmän kuin useimmat ostajat tietävät, ja ne jakautuvat samoihin kolmeen kategoriaan. Alla ne, jotka tulevat hakiessa useimmin vastaan ryhmiteltynä sen mukaan, mistä ne ovat lähteneet liikkeelle.
HR-järjestelmiä, joissa on osaamismoduuli
Sympa. Suomen tunnetuimpia HR-järjestelmiä. Kattaa koko työsuhteen elinkaaren, ja osaamisprofiilit, koulutukset ja kehityskeskustelut ovat osa sitä kokonaisuutta. Vahvasti muokattavissa.
Finago Mepco (ent. Mepco HRM). Palkanlaskennan ja henkilöstöhallinnon yhdistävä järjestelmä, jonka taustalla on pitkä historia palkkahallinnossa. Osaamisprofiilit, koulutustodistukset ja kehityskeskusteluaineistot ovat osa samaa kokonaisuutta. Suunnattu keskisuurille ja suurille organisaatioille.
Oppimisen puolelta lähteneitä
Valamis. Suomalainen, kansainvälisesti toimiva oppimisalusta. Lähtökohta on oppimissisältö ja sen hallinta.
Maisteri LMS (Mediamaisteri). Tamperelaisen Mediamaisterin Moodle-pohjainen oppimisalusta pilvipalveluna, asiakaskohtaisilla mukautuksilla.
Vuolearning. Suomalainen oppimisalusta, joka on monia perinteisempiä LMS-järjestelmiä kevyempi. Vahvuutena helppous ja yksinkertaisuus verkkokurssien tuottamisessa. Tarjonta on laajentunut verkkokursseista myös osaamisen ja koulutusten hallintaan, osaamiskartoituksiin ja kehityskeskusteluihin.
Osaamiseen erikoistuneita
C&Q Systems. Suomen kattavimpia osaamiskartoitustyökaluja. Laajat valmiit osaamisluokitukset, itse- ja esihenkilöarvioinnit sekä visuaaliset kuiluanalyysit.
Solveon Talentti. Osaamiskartoitukset, kehityskeskustelut, koulutusten ja pätevyyksien hallinta samassa paketissa. Tausta on koulutusintensiivisillä aloilla, joilla pätevyyksien ja lupien seuranta on tarkkaa — esimerkiksi sote- ja kiinteistöala. Tavoitteena on vähentää manuaalista HR-rutiinityötä.
MPS Trilliant. Suomalaisen MPS Prewise Oy:n kehittämä suorituksen ja osaamisen johtamisen alusta, joka yhdistää strategialähtöisen tavoitteiden asettamisen ja verkko-oppimisen.
Skillhive. Taitopohjainen osaamisen johtaminen: osaamistarpeiden määrittely, kartoitus sekä osaamisvajeiden ja kehittymispotentiaalin tunnistaminen kytkettynä strategiaan. Koko henkilöstön käytettävissä.
Yksi varoitus listaan. Palvelun kotimaisuus kannattaa varmistaa erikseen. Suomalainen myyjä, suomenkielinen käyttöliittymä ja Suomessa sijaitseva palvelu ovat kolme eri asiaa, eivätkä ne kulje automaattisesti yhdessä.
Lisäksi on hyvä ymmärtää, että tietojen säilytyspaikka on eri asia kuin pääsy niihin. Jos yhdysvaltalaisella palveluntarjoajalla on pääsy tietoihin, GDPR:n kannalta kyse on tietojen siirrosta EU:n ulkopuolelle, vaikka data olisi tallennettu Euroopassa sijaitsevalle palvelimelle.
Valintakriteerit
Kun järjestelmä on perusteltu, nämä erottavat toimivan ratkaisun kalliista pettymyksestä. Järjestys on tarkoituksellinen: ensimmäinen kohta ratkaisee enemmän kuin loput yhteensä.
Kuka ylläpitää tietoa? Ketä varten tietoa ylläpidetään? Jos vastaus on HR, tieto vanhenee nopeammin kuin se kohtaa aidon tarpeen tai päätyy johdon pöydälle.
Ainoa ylläpitomalli, jolla on mahdollisuuksia kestää aikaa, on se jossa ihmiset päivittävät omat tietonsa itse. Lisäksi tiimien ja muiden tiedon tarvitsijoiden pitää päästä määrittelemään, mitä tietoa järjestelmässä ylipäätään ylläpidetään. Järjestelmä toimii vain, jos sen käyttäjät saavat siitä itselleen jotain.
Kysy demossa nimenomaan tätä: mitä työntekijä, esihenkilö ja johto näkevät, mitä he voivat tehdä ja miten se auttaa heidän työtään.
Onko osaamisrakenne teidän vai toimittajan? Valmiit osaamiskehykset kuulostavat helpolta ja vaivattomalta. Ne ovat ulkopuolisen kirjoittamia yleiskuvauksia siitä, mitä toimialalla keskimäärin tarvitaan. Kuinka hyvin se vastaa teidän strategiaanne? Todennäköisesti ei kovin hyvin. Hyvä järjestelmä antaa rakentaa oman, elävän rakenteen ja mahdollistaa sen jatkuvan muokkaamisen. Valmiit kehykset on hyvä nähdä lähtökohtana, ei lopputuloksena.
Mitä tapahtuu ensimmäisen kartoituksen jälkeen? Tämä on kysymys, joka paljastaa eniten. Moni järjestelmä on rakennettu vain kertaluontoista kartoitusprojektia varten. Kysy konkreettisesti: miten tieto pysyy ajan tasalla kuukautta myöhemmin, ja mitä tapahtuu kun organisaatio muuttuu.
Kytkeytyykö osaaminen johonkin? Osaamisdata, joka ei liity päätöksentekoon, resursointiin, kehittämiseen tai rekrytointiin, on pelkkä raportti, johon käytetty aika ja muut panostukset jäävät helposti pelkäksi kuluksi. Kysy mihin päätöksiin tietoa on tarkoitus käyttää ja miten järjestelmä tukee niitä.
Integraatiot ja datan siirtäminen. Mistä henkilöstötiedot tulevat, ja saatteko osaamisdatan ulos jos haluatte yhdistää sen toisen järjestelmän tietoihin tai vaihtaa järjestelmää? Avoin rajapinta ja mahdollisuus siirtää tietoa ilman erillisiä kustannuksia ovat tällöin erottava tekijä: kysy onko sellainen ja saako sen dokumentaation nähtäväksi ennen sopimusta.
Siirretäänkö tietoja EU- tai ETA-alueen ulkopuolelle? Osaamistieto on henkilötietoa, ja usein arkaluontoisempaa kuin ensin ajattelee: itsearviot, kehityskohteet, kiinnostukset. Julkisella sektorilla ja monella säännellyllä toimialalla EU-käsittely on vaatimus, ei toive.
Älä kysy vain missä palvelimet sijaitsevat. Sijainti kertoo mihin tiedot tallennetaan. Se ei kerro mihin ne sieltä siirtyvät.
Pyydä myös alihankkijalista ja selvitä, kuka tietoihin pääsee ja mistä.Käyttöönoton ja ylläpidon todellinen työmäärä. Lisenssihinta on harvoin suurin kustannus. Kysy montako henkilötyöpäivää käyttöönotto vaatii teidän puoleltanne, ja pyydä esimerkki vastaavan kokoisesta organisaatiosta. Kysy myös, miten tuki ja jatkuva kehittäminen on järjestetty ja miten ne on hinnoiteltu.
Kysymykset, jotka kannattaa esittää demossa
Nämä on muotoiltu niin, että niihin ei voi vastata esittelykalvolla.
Näyttäkää, miltä järjestelmä näyttää tavalliselle työntekijälle – ei vain pääkäyttäjälle.
Voinko nähdä tai kokeilla, miten tämä toimii minun puhelimessani?
Miten rakennetta muokataan puoli vuotta käyttöönoton jälkeen kun halutaan lisätä uusi osaaminen tai muuttaa koko rakennetta? Kuka sen tekee?
Mitä tapahtuu, kun ihminen vaihtaa tehtävää talon sisällä?
Miten järjestelmä ymmärtää muutosta ja tunnistaa osaamista, jota ei vielä ole mutta johon löytyy kehitettävää potentiaalia?
Näyttäkää raportti, jota johtoryhmä oikeasti katsoo ja jonka perusteella tehdään päätöksiä.
Mikä on asiakkaidenne keskimääräinen käyttöaste päivittäin, kuuden kuukauden kohdalla ja vuoden päästä?
Viimeinen kysymys on usein paljastava. Jos toimittaja ei tiedä lukua, se kertoo että käyttöaste ei ole heille mittari, eikä se silloin myöskään ohjaa järjestelmän kehitystä.
Tyypilliset hankintavirheet
Ominaisuuslista kilpailutuksen perustana
Ominaisuusvertailut suosivat usein järjestelmää, jossa on eniten ominaisuuksia, ei sitä joka ratkaisee teidän ongelmanne. Kirjoita kilpailutukseen selkeät käyttötapaukset: ”esihenkilön pitää nähdä tiiminsä osaamiskuilut suhteessa ensi vuoden tavoitteisiin, jotta koulutukset voidaan kohdentaa ajantasaisen tiedon perusteella” on parempi vaatimus kuin ”järjestelmässä tulee olla osaamiskuiluraportti”.
Kaiken kartoittaminen kerralla
Ensimmäisen kartoituksen houkutus on listata kaikki mitä organisaatiossa osataan. Lopputulos on valtava rakenne, jota kukaan ei jaksa ylläpitää. Aloita siitä osaamisesta, joka on strategian kannalta kriittistä. Se on tyypillisesti paljon pienempi joukko kuin miltä aluksi tuntuu.
Käyttöönotto ilman selkeää ensimmäistä käyttötapausta
Jos järjestelmä otetaan käyttöön ”koska osaamista pitää hallita”, kukaan ei tiedä milloin se on onnistunut. Valitse yksi konkreettinen käyttötapaus, joka tuottaa arvoa kolmessa kuukaudessa.
Sen unohtaminen, että kartoitettavat ovat ihmisiä
Osaamiskartoitus tuntuu valvonnalta, jos data menee vain HR:n taulukkoon. Se tuntuu mahdollisuudelta, jos ihminen näkee oman profiilinsa ja saa sen kautta näkyvyyttä ja tehtäviä. Sama data, eri kokemus, ja eri käyttöaste.
Yhteenveto
HR-järjestelmä | Oppimisalusta | Osaamiseen erikoistunut | |
|---|---|---|---|
Lähtökohta | Henkilöstödata | Sisältö ja kurssit | Osaamisdata |
Vastaa kysymykseen | Kuka on töissä ja millä ehdoilla | Mitä on koulutettu | Mitä osataan ja mitä puuttuu |
Pääkäyttäjä | HR | L&D | Koko henkilöstö |
Vahvuus | Yksi järjestelmä kaikelle | Koulutuksen hallinta | Osaamisen syvyys ja ajantasaisuus |
Heikkous | Osaaminen jää kentäksi | Suoritus ≠ osaaminen | Ei korvaa perus HR-järjestelmää |
Valinta ei ole siis ”mikä on paras järjestelmä” vaan ”mikä ongelma meillä on”. Jos osaamistietoa tarvitaan kerran vuodessa HR-prosessin osana, HR-järjestelmän moduuli riittää. Jos osaaminen on johtamisen kohde ja tietoa käytetään jatkuvasti, erikoistunut järjestelmä maksaa itsensä takaisin. Jos ensisijainen tarve on koulutuksen hallinta, kyseessä on oppimisalusta ja osaamisen hallinta kannattaa ratkaista erikseen.
Haluatko nähdä miten tämä toimii käytännössä? Katso mitä Skillhive tekee osaamisen hallintajärjestelmänä tai lue miten osaamiskartoitus etenee vaihe vaiheelta.