Mistä syntyy terveellä tavalla intohimoinen suhde omaan työhön?
Yrittäjät suhtautuvat työhönsä usein intohimoisesti. En tee tässä suhteessa poikkeusta.
Perustin yritykseni seitsemän vuotta sitten halusta auttaa ihmisiä tekemään enemmän yhteistyötä. Kaikki lähti liikkeelle ideasta, josta kehkeytyi ensin demo, sitten muutaman asiakkaan testattavaksi päätynyt kokeilu. Pitkän kehitystyön jälkeen syntyi kaupallinen tuote ja palvelu, jota tänä päivänä käyttää lukuisa oman alansa edelläkävijäyritys ja -organisaatio. Tämä on vaatinut paljon erilaista osaamista, mutta ennen kaikkea, motivoituneita, omaan työhönsä jopa intohimoisesti suhtautuvia, oman alansa ammattilaisia.
Vaikka olemme kulkeneet pitkän matkan, olemme vasta matkan alkupäässä. Matka on opettanut, että organisaatioihin ja työhön liittyvät toimintatavat ovat hitaita muutoskohteita. Pettäisin itseäni, jos väittäisin, etten olisi joskus turhautunut, kun asiat eivät ole edistyneet niin nopeasti kuin olin alunperin suunnitellut tai toivonut. Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin aina säilynyt halu kehittyä, oppia ja uudistaa asioita parempaan suuntaan. Uskon, että tämä henkilökohtainen innostus näkyy ja toimii myös yrityksen voimavarana.
Ei ole ihme, että moni rekrytoija etsii yrityksensä nimenomaan motivoituneita osaajia. Moni on kysynyt, mistä intohimoinen suhde eli syvä innostus omaan työhön löytyy? Oman kokemukseni mukaan se perustuu ennen kaikkea kestävään visioon, unelmaan, tarkoitukseen, intohimoon tai sisäiseen motivaatioon tavoitella jotain itseään suurempaa asiaa. Myös tieteellinen tutkimus tukee tätä havaintoa. Jos joku kysyy minulta, mistä löytyy motivoitunut tai jopa intohimoisesti työhönsä suhtautuva työntekijä, voin oman kokemuksen perusteella vastata: tarjoamalla työtä, jolla on syvällisempää merkitystä kuin pelkkä palkka.
Pitäisikö sitten olla huolissaan tai potea syyllisyyttä, jos ei koe olevan koko ajan innoissaan siitä mitä tekee tai suurta merkitystä omalle työlleen? Ehdottomasti ei. En usko, että kukaan voi olla koko ajan 100%:sti innoissaan omasta työstään. Työ ei voi, eikä tarvitse olla aina hauskaa. Jokaiseen työhön sisältyy päiviä, jotka etenevät mollivoittoisesti. Työ on usein puurtamista ja useimmiten ihan arkista aherrusta. Aito innostus ja motivaatio näkyy ehkä parhaiten siinä, millaisena kokee työn silloin, kun asiat kypsyvät hieman hitaammin, tai miten reagoi, kun vastaan tulee epäonnistumisia ja vastoinkäymisiä.
Sitä paitsi, intohimoinen suhtautuminen työhön voi helposti mennä liiallisuuksiin – jos sen johdosta ei ymmärrä huolehtia riittävästä levosta ja muusta elämän tasapainosta. Ihmiskeho on siitä viisas, että se kyllä kertoo, milloin on menty liian pitkälle. Ja jos ei silloin pysähdy, se huutaa vielä kovempaa, kunnes on pakko pysähtyä. Siksi ylenpalttiseen intohimon ja motivaation korostamiseen on varsin terveellistä suhtautua kriittisesti.
Motivoiva työ on minusta yksinkertaisimmillaan sellainen, joka tarjoaa elämään muutakin merkitystä kuin pelkän palkan – joka arkisen aherruksen ohessa tarjoaa mahdollisuuksia kokea onnistumisen riemua sekä oppia uusia asioita. Lisäksi tarvitaan yhteisö, joka kannattelee myös niinä päivinä, kun kaikki ei suju niin jouhevasti kuin oli alunperin suunnitellut tai toivonut. Ehkä klisee, mutta tässäkin kokonaisuus ratkaisee.
Mitkä asiat sinun työssäsi motivoivat?
Share this entry