KIRJOITTANUT: JANNE RUOHISTO | JULKAISTU: 9.8.2014

Mitä eroa on joukkoälyllä ja parviälyllä?

Parviälyä vai joukkoälyä?

Termejä joukkoäly, joukkoistaminen ja parviäly käytetään monesti synonyymeinä, vaikka ne eivät aivan samaa tarkoitakaan.

Yleisesti joukkoälyllä tarkoitetaan ideoiden ja palautteen keräämistä laajalta joukolta ihmisiä. Joukkoistamisessa (“crowdsourcing“) organisaatio tai instituutio antaa jonkin tehtävän tai ongelman ennalta määräämättömälle yleisölle tai ihmisjoukolle (“crowd”). Tällainen tehtävä voi olla esimerkiksi ideakilpailu, ratkaisujen ehdottaminen johonkin haastavaan ongelmaan tai vaikkapa pelillistetty vanhojen sanomalehtien digitalisointi.

James Surowieckin mukaisessa joukkoälyssä (“wisdom of the crowds“) osallistujat eivät yleensä kollaboroi keskenään, vaan antavat toisistaan riippumattomia henkilökohtaisia mielipiteitä, ideoita tai ehdotuksia, usein jopa anonyymisti, jotka joukkoistamista koordinoiva taho aggregoi eli käsittelee ja kokoaa yhteen. Anonyymisyys ja joukon jäsenten välisen yhteistyön ja vuorovaikutuksen puuttuminen tukee joukkoistamisessa tarvittavaa itsenäisten mielipiteiden syntymistä (autonomy). Minimoimalla sosiaalisiin valtasuhteisiin liittyvien tekijöiden vaikutus ideoihin tai mielipiteisiin, pyritään ratkaisemaan ns. ryhmäajattelun ongelma, joka kiteytetty vanhassa sanonnassa: “joukossa tyhmyys tiivistyy”.

Don Tapscottin ja Anthony D. Wiliamsin mukaan kollektiivinen älykkyys (“collective intelligence“) voi kuitenkin olla myös massojen yhteistyötä (“mass collaboration“). He käyttävät ilmiöstä kattotermiä wikitalous (“wikinomics“), joka perustuu avoimuuteen, vertaistyöskentelyyn, tuotosten laajempaan jakamiseen ja teknologian mahdollistamaan globaaliin toimintaan. Tällaisestä yhteistyöstä käy esimerkkinä Wikipedia tai Linux-yhteisö. Samankaltaista yhteistyötä voi kuvata myös Kari A. Hintikan ehdottamalla käsitteellä “verkkovoima“, jolla viitataan yhteistyöhön, jossa satunnainen joukko ihmisiä organisoituu jonkin yhteisen päämäärän saavuttamiseksi tietoverkkojen välityksellä, ilman että toimintaa ohjataan tai kontrolloidaan ulkopuolelta jonkun organisaation tai instituution toimesta.

Parviäly (“swarm intelligence“) on puolestaan termi, joka on otettu käyttöön ensimmäisen kerran vuonna 1989 robotiikan alueella, jossa on tutkittu itseorganisoituvien “agenttien” kollektiivista käyttäytymistä. Vaikka agenttien käyttäytymistä ei hallita keskitetysti, agenttien välisistä paikallisista vuorovaikutuksista kehkeytyy globaaleja käyttäytymismalleja.

Sittemmin parviälyyn perustuvia sovelluksia on kehitetty monelle eri alueelle, kuten tiedon louhintaan, tietoverkkojen kehittämiseen ja miehittämättömien sotilasajoneuvojen ohjaamiseen. Ihmisten käyttäytymiseen liittyen parviälyä on sovellettu esimerkiksi simuloimaan lentokonematkustajien nousemista koneeseen.

Parviälyn määritelmä ei kuitenkaan ole kovin selvä. Yhteinen nimittäjä erilaisille parviäly-sovelluksille on ilmeisesti lähinnä se, että ne pyrkivät ottamaan “inspiraatiota” luonnon parvista, kuten mehiläisten, muurahaisten tai lintujen parvikäyttäytymisestä.

Yleisesti parviälyn määritelmään on sisälletty oletus, että parven yksittäiset jäsenet seuraavat vain muutamaa hyvin yksinkertaista ennalta määritettyä sääntöä ilman laajempaa tietoisuutta kokonaisuudesta. Esimerkiksi lintuparven jäsen osaa väistää haukkaa ja välttää törmäämistä viereiseen lintuun, mutta ei välttämättä sen monimutkaisempaa. Silti lintuparven toiminta yhdessä näyttää ilmeisen älykkäältä.

Tämän määritelmän mukaisen parvimaisen toiminnan soveltamista ihmisten väliseen yhteistyöhön on kritisoitu, koska ihmiset ovat älykkäämpiä kuin linnut tai hyönteiset. Ihmiset eivät ole ohjelmoituja seuraamaan yksinkertaisia sääntöjä, vaan yhteistyötä ohjaa motivaatio tai halu (tai niiden puute) tehdä yhteistyötä. Tämä on syy miksi Intunexin parvimallissa otetaan huomioon osaamisen lisäksi myös motivaatio.

Intunexin kehittämän parvityö-mallin mukaan parvi (“swarm“) määritellään työryhmäksi, joka organisoituu yhteisen sosiaalisen kohteen (kuten idean, ongelman tai projektin) ympärille osaamisen ja kiinnostuksen perusteella. Parvi työskentelee yhteisöllisesti jaetun sosiaalisen kohteen kehittämiseksi luoden samalla uutta tietoa tai uusia toimintatapoja.

Jotta parvi syntyy, jonkun pitää jakaa ainakin alustava aihio yhteisestä kohteesta, jonka ympärille kiinnostuneet ihmiset voivat liittyä jakamaan omia ajatuksiaan. Tämän määritelmän mukaan parviksi voidaan kutsua myös itseorganisoituvia yhteisöllisiä tapahtumia kuten vaikkapa yhteisömanagereiden arvostuspäivä tai kaljakellunta. Intunexin malli on kuitenkin kehitetty lähinnä organisaation sisäisen yhteistyön ja osaamisen jakamisen toimintatavaksi, jossa huomioidaan, että toimintaa ohjaa organisaation tavoitteet ja päämäärät.

Parvi on hyvä erottaa perinteisistä ryhmistä kuten projekti- tai työryhmistä tai tiimeistä, jotka tyypillisesti muodostuvat hyvin hallinnollisesti. Perinteisesti ryhmässä määritellään tarkkaan kuinka monta ihmistä siihen osallistuu, kuinka paljon kukin asiaan panostaa, kuka raportoi kenellekin sekä milloin ryhmä aloittaa ja milloin se lopettaa. Periaatteessa kaikki nämä ovat toisin parvessa. Parven osallistujia ei määritellä hallinnollisesti eikä etukäteen. Osallistujamäärä ei rajata. Osallistumisen taso voi vaihdella osaamisen ja kiinnostuksen mukaan hyvin joustavasti.

Koska parvet muodostuvat osaamisen ja kiinnostuksen mukaan, eikä esimerkiksi aseman, tittelin tai muun hierarkian mukaan, parvet eivät kärsi yhtä paljon ryhmäajattelusta kuin perinteiset ryhmät. Parven muodostumistapa lisää ryhmään diversiteettiä, joka on myös Surowieckin kriteereja onnistuneelle joukkoälylle.

Surowieckin joukoissa (crowd) diversiteetti saadaan aikaan keräämällä ratkaisuehdotuksia mahdollisimman laajalta yleisöltä, jonka jäsenet antavat itsenäisiä ratkaisuehdotuksia usein anonyymisti ja ilman keskinäistä vuorovaikutusta. Vaikka tämä kieltämättä tuottaa monesti hienoja tuloksia, voidaan mentelmää kritisoida tehottomuudesta. Jotta menetelmä toimii, ongelman ratkaisemiseksi pitää vaivata aina laajaa yleisöä, jotta vastauksiin saadaan riittävää hajontaa. Yrityksissä tuskin voitaisiin jokaiseen mahdolliseen haastavaan ongelmaan kysyä aina koko henkilöstön tai vielä laajemman yleisön mielipidettä.

Parvet hyödyntävät olemassa olevaa osaamista tehokkaammin kohdistamalla ongelman sopiville henkilöille, joilla on aiheeseen liittyvää osaamista tai kiinnostusta. Diversiteetti saadaan aikaiseksi rikkomalla perinteiset hierarkiset tavat organisoitua, jolloin parveen saadaan henkilöitä eri kokemustaustasta ja asemista.